Ajatuksia ja suruja

En saanu nukuttua viime yönä, en sit yhtään ! :( Mun kaveri soitti mulle joskus neljän aikaan yöllä ihan paniikissa, oli hyppäämässä parvekkeelta. Koko loppu yön mä sit vaan mietein et mikä ihmisiä nykyään vaivaa, ja mitä jos se ois noikeesti tappanu ittes, mitä mä sit tekisin? Syyllistäisin itteeni viel monen vuodenki jälkeen et miksen auttanu? Mikä meni vikaan nuoren naisen elämässä niin pahasti et tappo ittens? Enkö ollutkaan tarpeeks hyvä kaveri?
Mun opettaja varas mulle mun elämäni ensimmäise psykologi ajanki. Mulla ei itellä oo mitään masennusta tai muuta, mut haluan päästä puhuun noista mun kavereiden tilanteista ja siitä kuinka paljon se muhun vaikuttaa et kavereilla ei mee hyvin.
Mun kaveri porukassa on kyllä niiin paljon draamaa et huhhuh ! Yks pettää, toinen jättää, kolmas uhkaa tappaa, neljäs, minä, koitan vaan auttaa ja olla normaali tän kaiken sekoilun keskellä.

Tytöt ei maailma oo niin paha paikka mitä te siitä ootte itellenne rakentanu. Mullekin tapahtunut kaikkee huonoo mut kyl niistä sit ajan kans selviää.

Rakas tulos ihan just meille et kai mä meen sille keittään kahvit.

Ja viel lopuks piristykseks (sanat ei ehkä niinkään piristä, mut ite ainakin tuun hyväl tuulel täst )